Rakkaus ja oikeudenmukaisuus

Ajankohta: 27.1.2010

Kalervo Aromäken luentosarja jatkui Itäkeskuksen STOA:n kirjastossa 27.1.2010.

Kalervon luennolla sain viisauden kultajyväsiä. Merkitsen lihavoinnilla itselleni tärkeät ajatukset. 

Ihmistä ei ole tarkoitettu reaktiiviseksi (eli pelkästään ympäristöön ja olosuhteisiin reagoivaksi olennoksi), vaan ihminen saa itse tehdä valintoja ja ohjata valinnoillaan elämänsä suuntaa. Mitkä periaatteet sitten ovat ohjaamassa valintojamme ja päämääräämme?

Kun ihmisellä on päämäärä, hän alkaa selkeästi kaikella fyysisellä ja psyykkisellä voimallaan kulkea kohti tavoitettaan. Päämäärään pyrkiminen väistämättä sulkee pois muita vaihtoehtoja, jotka eivät tue päämäärään hakeutumista. Päämäärätön kuljeskelu ja epävarmuus puolestaan rasittavat ja kuluttavat ihmistä psyykkisesti.

(Vertaan tätä maratoniin valmistautumiseen. Kun tiedän päämäärän, jaksan harjoitella viikosta viikkoon, tuulesta tuiskuun. Tai koko elämänkaarta ajatellen tällainen päämäärä voisi olla esim. ideologinen päämäärä tai elämänkatsomukseen liittyvä tapa elää elämänsä merkityksellisesti.)

Viisaus
Viisaus on ymmärtämistä, miten asiat ovat, käytännöllistä tietoa “miten maa makaa“, tilanneharkintaa. Viisautta opitaan ohjauksen ja harjoittelun kautta! Viisaus toivon mukaan kumuloituu edellisiltä sukupolvilta. “Viisas ei joudu niihin tilanteisiin, mistä älykäs selviytyy pois älykkyydellään.”

Rakkaus
Rakkaus on toiset huomioon ottava tapa elää. Rakkaus on sisäinen asenne, mielenlaatu, taipumus toimia. Se on taipumus ja voima tehdä elämää säilyttäviä valintoja. (Romanttinen ihastus on eri asia, se kestää noin 1,5 vuotta.)

Rakkauden periaatteita
1. Nöyryys: tunnistat omat mahdollisuutesi ja lahjasi tekemättä niistä kuitenkaan kilpailun välinettä. Tunnistat kuitenkin oman rajallisuutesi. Nöyristely on epätervettä. Silloin haet itsestä luopumisen kautta jotakin toiselta, luovut oman elämäsi arvokkuudesta. 

2. Läheisyys: tunnistamme, että sisimmässämme olemme sosiaalisia, tarvitsemme yhteyttä. Uskallamme jakaa itseämme toisen kanssa ilman tarvetta hallita ja dominoida. 

3. Haavoittuvuus: kun uskallamme elää itsestämme poispäin, kasvaa riski, että meidät torjutaan. Suljemmeko sydämemme toisilta, koska pelkäämme haavoittumista?

4. Kärsivällisyys on haluttomuutta luovuttaa kesken ennen tulosten saamista. Esimerkiksi lapset yleensä omaksuvat kotona opetetut arvot, vaikka nuoruusvaiheessa ei siltä näyttäisikään.

Ihmisen elämän tarkoitus on tuoda toivoa ja rohkeutta toisten ihmisten elämään! Voit jakaa toisten kanssa siitä hyvästä, mitä olet saanut. Myös kärsimyksestä voi näin tulla väline, jonka kautta voi opettaa toisille jotain.





Oikeudenmukaisuus

Rikas ja mielekäs elämä saavutetaan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden ohjaamana. Oikeudenmukaisuus ohjaa rakkautta ja rakkaus ohjaa oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuus yksinään voi olla liian kovaa ja rakkaus yksinään taas liian hempeätä. Yhdessä ne tukevat toisiaan.

Jokaisella on yhtäläinen oikeus hyvään elämään. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja siten jokaisella ihmisellä on jotain tuotavaa muille. Kaikki olemme Homo sapiens -ryhmän jäseniä.

Mukana olleena muistiin merkitsi
Päivi

Mikä minä olen?

Ajankohta: 20.1.2010

 

Ihmiskuvia: 

1. Jumalan kuva
2. Jakamaton kokonaisuus
3. Ristiriitainen olento

 1. Jumalan kuva tarkoittaa heijastumaa jostakin

Olemme täynnä mahdollisuuksia, toisaalta olemme rajallisia. Voimme oppia riittävästi asioita. Olosuhteet eivät voi meitä alistaa. Voimme tehdä valintoja eikä meidän tarvitse jäädä olosuhteiden uhriksi (esimerkiksi voimme oppia elämään sairauden kanssa).

 

Ihminen kaipaa rakkautta ja sen jakamista. Ihmisen elämän sisältö ja laatu on suoraan verrannollinen ihmisen kykyyn tuntea yhteyttä. Vastaavasti ihmisen suurin kipu on olla ilman yhteyttä ihmisiin, koska ihmisten joukossa saamme palautetta.

 

Valinnat muokkaavat meitä, koska toiston kautta mallintuu käytös. Nuorena on edullisinta tehdä elämää ylläpitäviä valintoja koko elämää varten, vanhempana se on hankalampaa, kun pitää ensin oppia paljon pois. Oman mielihyvän hakemista varten ei pidä suunnata elämäänsä, koska esimerkiksi päihteet jättävät aivoihin pysyvät jäljet.

 

2. Jakamaton kokonaisuus
Ihmisen mieli, henki ja keho ovat yhteydessä toisiinsa ja toimivat yhdessä. Kun tahdot jotain, kaikki sinussa alkaa tukea tahtosi tavoitetta. Pyrit samaan suuntaan tahtosi, tunteidesi ja tekojesi tasolla, et ole jäsentymättömästi harhailemassa sinne tänne.

 

Hengellisyys ruokkii mieltämme ja sitä kautta kehoamme. Tarvitsemme elämän tarkoituksen kokemista. Tyydyttävä tarkoitus on itsestä poispäin eläminen, ei oman mielihyvän hakeminen.

 

Kun kunnioitat itseäsi, olet tietoinen elämäsi merkittävyydestä ja siitä hyvästä, johon haluat pyrkiä. Otat vastuun tekemisestäsi ja teet mielekkäitä valintoja.

 

Mikä motivoi elämää säilyttäviin periaatteisiin?

 

Ole tietoinen ajattelumallien vaikutuksesta. Jos ajattelet: “en ole riittävä, “olen huono ihminen“, “kukaan ei välitä minusta”, niin ajatusmalli vaikuttaa fysiologisiin toimintoihisi ja tunne-elämääsi. Lamaannut ja masennut, koska tunne-elämä vaikuttaa ajattelumallin suuntaisesti.

 

Kannattaa mieluummin ajatella, että elämä on kaunis ja että elämä on lahja. Mikään elämän tapahtuma ei määrittele tämän lahjan arvoa!

 

3. Ristiriitainen olento
Olemme menettäneet viattomuuden, levollisuuden ja psyykkisen eheyden. Siksi elämme taakoitetun ja tuskallisen elämän keskellä. Tuska on kohdattava, jotta emme jäisi sen vangiksi tai ohjaamaksi.

 

Meissä on pimeä ja valoisa puolemme eikä raja ole suinkaan itsellemme selvä. Luulemme motiivejamme oikeiksi, mutta todellisuudessa syyt käytökseemme nousevat jostain alitajunnasta, ennen koetusta.

 

Heprealaisessa ajattelussa “pelastus” tarkoittaa oman elämän takaisin saamista ja voimaa siihen. Pelastus on konkreettista vapautumista jostain häpeään sitovasta asiasta.

 

Voimmeko elää niin, että tuomme jotain toisille? Jeesus riskeerasi oman elämänsä, koska hänellä oli tieto tehtävästään selvänä.

Arvoja etsimässä

Ajankohta: 13.1.2010

Kalervo Aromäki, pastori ja terapeutti, aloitti kuuden kerran luentosarjan Itäkeskuksen kirjastossa 3.1.2010. Aiheena on “Arvoja etsimässä”.

Millaista ihmisen elämän pitäisi olla? (Taitaa olla helpompi ajatella, millaista sen ei ainakaan tulisi olla: masentuneisuutta, itsemurhia, väkivaltaa… )

Aristoteleen ja Platonin aikaan puhuttiin hyveistä, joista päähyveitä olivat harkinta, oikeidenmukaisuus, peräänantamattomuus, itsehillintä.

Moraalilla ymmärrettiin perinteisesti sitä, että moraali on objektiivinen, kaikkia sitova ja että se voidaan oppia tuntemaan. Voidaan sanoa, että joku on oikein tai on väärin. Nykyisin moraali ymmärretään subjektiiviseksi, yksilölliseksi, henkilökohtaiseksi käsitykseksi siitä, mikä on tärkeää. “Vain itsellesi ole uskollinen.”

Nietzsche vaikutti hyvin paljon länsimaiseen kulttuuriin. Hän esitti, että jos jumala on kuollut, niin myös moraali on kuollut. Moraali-käsitteen tilalle noin sata vuotta sitten syntyi käsite “arvo“, koska moraali, totuus ja hyve olivat kuolleet. Ainoaksi arvoksi tuli vallankäyttö (will to power”) ja vallankäyttäjä määrittelee muut arvot, asenteet ja tavoitteet. Tästä seuraa, että toiset ovat vallankäyttäjiä, toiset uhreja.

Kun moraali on kuollut, on ihmisen lunastettava itsensä, turvattava oma olemassaolonsa. Tästä seuraa, että olet vain väline, et sellaisenaan kunnioitettava ihminen. Myös rajallisuutesi hämärtyy, koska kiellät rajallisuutesi haavoittuvuutesi paljastumisen pelossa. Olet luuseri, ellet onnistu pärjäämään.

Nykyään
Modernissa elämässä ihmisen on hallittava elämänsä teknologian ja manipulaation keinoin. Jumala on taka-alalla. Ihmisen elämässä on ahdistusta, koska kovat vaatimukset ovat vastassa jo koulussa ja edelleen työelämässä ja ihmisen on yritettävä lunastaa itsensä kaiken aikaa. Yhteisöllisyys puuttuu ja elämä on muuttunut jäsentymättömäksi.

Jäsentynyt elämä
Jäsentynyt elämä koostuu Minästä, Sinästä, Elämästä ja työstä sekä Jumalasta. Näillä tekijöillä on tasapaino ja näillä tekijöillä on tietyt suhteet. Suhteita ohjaavat tietyt periaatteet ja lainalaisuudet. Tarvitsemme periaatteita, jotka korostavat elämän merkittävyyttä kaikessa kanssakäymisessä.

Nämä on mahdollista oppia tuntemaan. Periaatteet luovat rajat ja rajat tuovat turvallisuutta. Voit toimia rajojen sisällä vapaasti. Rajojen rikkominen särkee ja tuo kipua, häpeää ja syyllisyyttä.

Elämä on kaunis. Elämä on merkittävä.

Kuinka vapaa olen valitsemaan? Mitä ilman en voi olla, mikä sitoo minua, mistä en luovu? Vapauden ja rajojen löytäminen ei tapahdu ilman jännitteitä.

Näistä puhutaan jatkokerroilla.