Ajankohta: 17.2.2010
Jokainen meistä kaipaa rakkautta. Se antaa turvallisuutta ja elämään merkityksen, mutta se tekee myös haavoittuvaksi, koska pelkäämme hylkäämistä. Pelossa ehkä joudumme tyytymään vähempään: kunhan minut edes hyväksyttäisiin tavalla tai toisella.
Sisimmässämme oleva kaipuun tyhjä aukko yritetään peittää kaikin mahdollisin tavoin. Voin kohdentaa etsinnän Jumalaan tai sitten aineisiin, asioihin, ihmisiin. Jälkimmäinen on helpompaa. Saamme kuvitteellista, tosin lyhytaikaista vallan tunnetta.
Mieti, minkä jumalan elämääsi valitset, koska valitsemasi jumala antaa sinulle moraaliset ja eettiset perusteet elämälle. Elämä ja luonteesi muovautuvat sen mukaan, minkä uskot parhaiten ravitsevan sieluasi ja olevan sopusoinnussa elämäsi ulottuvuuksien kanssa.
Mielihyväkeskeinen, itsekäs elämänmalli päätyy aluksi viattoman irtioton kautta väkivaltaan ja tuskaan. Paratiisikertomuksen kiusauksessa viattomuus muuttuikin häpeäksi, koskemattomuus syyllisyydeksi. Houkutteleva asia eli kiusaus näyttää kyllä aluksi hyvältä, käytännössä tärkeältä ja viisaaksi tekevältä.
Riippuvuudessa (tai voitaisiin käyttää tässä laajempaa termiä synti) on kysymys siitä, että kadonneen paratiisin kaipuu ja sen etsiminen kohdentuu väärin johonkin aineeseen, asiaan, kohteeseen tai käyttäytymiseen. Tietty tapa käyttäytyä toistuu, kunnes tapa muuttuu hallitsemattomaksi. Siitä ei enää pääse irti, vaikka haluaisikin, koska ajatus- ja tunnemalli ovat pikkuhiljaa vääristyneet. Addiktio (addicere) on ulkoisten tai sisäisten voimien myllerryksessä tapahtuva oman elämän luovuttamista pois antamista. Se on tragedia, jossa kadotetaan oma arvokkuus ja ihmisyys. Riippuvuus on murretun sydämen tila.
Oman elämän takaisin saaminen
1. Tunnistat oman elämäsi todellisuuden. Se on vapauttavaa, joskin tuskallista.
2. Haluat itse muutosta. Sinua ei kukaan todella voi pakottaa siihen.
3. Pyydät apua. Et selviä yksin, tarvitset ulkopuolista apua.
4. Suostut luopumaan oman elämäsi hallinnasta. Tämä on vaikein osa. Kun luovutat elämäsi Kristukselle, saat sen Häneltä takaisin! Kuinka vapaa olen valitsemaan? Mitä ilman en voi olla, mikä sitoo minua, mistä en luovu? Vapauden ja rajojen löytäminen ei tapahdu ilman jännitteitä.
5. Lähdet mukaan anteeksiantamiseen. Tämä on loppuelämän prosessi. Se liittyy hyväksytyksi tulemiseen, sovinnon hakemiseen ja rauhan kokemiseen. Minun ei tarvitse todistaa mitään, olen arvokas näin, olen saanut anteeksi sen mitä olen ja mitä en ole.
6. Elät yhteydessä Jumalan kanssa. Muutoksen tiellä voit elää hampaita purren muutosta pinnistellen tai tälle vastakohtaisesti elätkin vastuuttomasti ja lepsusti. Tai sitten otat todella elämäsi Kristuksen antamana takaisin. Otat vastuun valinnoista. Saat voimaa tehdä oikeita valintoja ja päätöksiä ja kulkea elämässäsi hyvään suuntaan. Käyttäytymisesi kulkee samaan suuntaan kuin tunne-elämäsi ja tahtosi.
7. Elämänkokemuksesi muuttuvat pääomaksi. Eheydyt sitä mukaan kuin olet valmis elämään itsestäsi pois päin.
Elämä on kaunis. Elämä on merkittävä.
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
sunnuntai 14. helmikuuta 2010
Työ ja lepo, 6 + 1-rytmi
Ajankohta: 10.2.2010
Kalervo Aromäen luennolla puhuttiin työn ja levon merkityksestä. Seitsemän päivän viikkorytmi sopii ihmiselle, vaikka 8 ja 10 päivän rytmiäkin on toki kokeiltu. Kuusi päivää työtä, yksi lepoa!
Työelämä on muuttunut yhä vaativammaksi: työntekijöiden määrän vähetessä työmäärä jäljelle jääneille usein kasvaa. Työelämän jatkuva muutos ja sitä seuraava rutiinin ja säännöllisyyden puuttuminen ei ole hyväksi ihmisen mielelle. Ihminen kaipaa säännöllisyyttä ja jäsentyneisyyttä. Rutiini, rituaalit ja viikkorytmi antavat turvallisuutta.
Uupumisessa on kyse siitä, että
Levollisuutta tuo seuraavien asioiden toteuttaminen:
Muistiin merkitsi Päivi
Kalervo Aromäen luennolla puhuttiin työn ja levon merkityksestä. Seitsemän päivän viikkorytmi sopii ihmiselle, vaikka 8 ja 10 päivän rytmiäkin on toki kokeiltu. Kuusi päivää työtä, yksi lepoa!
Työelämä on muuttunut yhä vaativammaksi: työntekijöiden määrän vähetessä työmäärä jäljelle jääneille usein kasvaa. Työelämän jatkuva muutos ja sitä seuraava rutiinin ja säännöllisyyden puuttuminen ei ole hyväksi ihmisen mielelle. Ihminen kaipaa säännöllisyyttä ja jäsentyneisyyttä. Rutiini, rituaalit ja viikkorytmi antavat turvallisuutta.
Uupumisessa on kyse siitä, että
- työstä puuttuu onnistumisen ja menestymisen kokemus (mm. pätkätyöt ja toistuvat projektit)
- työskennellään jatkuvasti omien voimien ylärajoilla
- vieraannutaan omasta elämästä, ei tunnisteta enää oman elämän tosiasioita, kyynistytään ja tullaan tunteettomiksi ja
- puuttuu työstä saatu palaute ja tuki.
Levollisuutta tuo seuraavien asioiden toteuttaminen:
- Kaikki hyvään elämään tarpeellinen on jo olemassa (älä usko mainoksia, jotka luovat aina uusia tarpeita)
- Hiljaisuus
- Vaatimattomuus, matala profiili, tyytyväisyys olemassa olevaan
- Kuuluminen joukkoon: sosiaaliset suhteet
- Hetkestä kiinni pitäminen
- Jumalan pelko
Muistiin merkitsi Päivi
keskiviikko 10. helmikuuta 2010
Miehenä ja naisena
Ajankohta: 3.2.2010
Kalervo Aromäen luennolla puhuttiin tällä kertaa miehenä ja naisena olemisesta.
Mieleeni jäi päällimmäisiksi kolme ajatusta:
1. Moraalisen identiteetin käsite: olen tietynlainen ihminen riippumatta siitä, minkälainen ympäristöni on.
Ja toinen ajatus:
2. Olen summa sekä omista valinnoistani elämässäni sekä muiden ihmisten vaikutuksista elämääni. Olemme sellaisia mitä teemme tai jätämme tekemättä. Tekomme ovat muuttaneet ja muuttavat minua. - Mielenkiintoinen ajatus!
Ja kolmas ajatus:
3. Elämä itseen päin tuo tyhjyyttä, elämä itsestä pois päin tuo elämään merkityksellisyyttä.
Ymmärsin edelliset ajatukset näin: Minun ei tarvitse muovautua ympäristöni mukaan. Jos muut käyttävät päihteitä tai tuhoavat työilmapiiriä käyttäytymisellään, ei minun tarvitse mukautua toimimaan samalla tavalla. Sananlaskut kiteyttävät saman totuuden: “Huono seura hyvät tavat turmelee.” ja “Totuta nuorukainen tiensä suuntaan, niin hän ei siitä vanhanakaan poikkea.”
Sosiaalinen turvaverkosto
Tarvitsemme sosiaalista turvaverkostoa. Se koostuu läheisistä, sukulaisista, ystävistä ja tuttavista ja heitä on verkostossa noin 20 - 30 henkeä. Suurempi määrä aiheuttaa pinnallisuutta ihmissuhteissa, pienempi puolestaan yksinäisyyttä. Verkoston jäsenistä 60 % tuntee toisensa.
Hyvässä sosiaalisessa kanssakäymisessä osoitamme aitoa ystävyyttä, hyväksymme varauksetta toisemme, kuuntelemme ja arvostamme toisiamme, keskitymme hyviin puoliin, olemme rehellisiä ja puhumme vaikeistakin asioista, olemme valmiita antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi.
Vaatimukset, pelko sekä miehen ja naisen erilaisuus tuhoavat suhdetta. Koemme riittämättömyyttä elämän vaatimusten keskellä. Mies kaipaa eheyttä ja nainen voi täyttää tätä puutetta. Nainen taas kaipaa turvallisuutta liittyessään mieheen. Molemmat osapuolet pettyvät ja suuttuvat, jos eivät saa, mitä kaipaavat ja odottavat toiselta.
Pelkäämme olla “alasti” toisen edessä, pelkäämme tulevamme hylätyiksi. Hyväksytäänkö minua tällaisenaan?
Mies ja nainen ovat erilaisia. Erilaistumiseen vaikuttaa osaltaan opitut roolit. Lisäksi miehellä ja naisella on fyysisiä ja psykologisia eroja.
Mies on aloitteellinen turvallisuutta tuovalla tavalla, tarttuu asioihin, uskaltaa elää ja mennä rohkeasti maailmaan mukaan. Mies kaipaa naiselta rakentavaa palautetta. Naisella on taito luoda ja vahvistaa suhteita eli tällä tavalla elämää ylläpitävä rooli. Naisen kokeman perusturvallisuus vahvistaa hänen naiseuttaan.
Mies kulkee kohti naista olemalla turvallinen ja nainen puolestaan kutsuu miestä osallistumaan oman elämänsä lämmöstä. Tämä tulee parhaiten esille intiimissä kanssakäymisessä.
Turvallinen mies on jäsentynyt - hän on löytänyt paikkansa ja roolinsa. Hän hillitsee itsensä eikä ole impulssiensa mukaan ohjautuva. Hän on luja - hän ei ole heti valmis luovuttamaan.
Miehen aloitteellisuus ja kyky tuoda turvallisuutta voivat tuhoutua jo ennen aikuisuutta esim. alkoholistitaustaisessa kodissa. Miehestä on tällöin terä poissa ja hän voi edelleen jatkaa uhrien tekemistä.
Mukana olleena
Päivi
Kalervo Aromäen luennolla puhuttiin tällä kertaa miehenä ja naisena olemisesta.
Mieleeni jäi päällimmäisiksi kolme ajatusta:
1. Moraalisen identiteetin käsite: olen tietynlainen ihminen riippumatta siitä, minkälainen ympäristöni on.
Ja toinen ajatus:
2. Olen summa sekä omista valinnoistani elämässäni sekä muiden ihmisten vaikutuksista elämääni. Olemme sellaisia mitä teemme tai jätämme tekemättä. Tekomme ovat muuttaneet ja muuttavat minua. - Mielenkiintoinen ajatus!
Ja kolmas ajatus:
3. Elämä itseen päin tuo tyhjyyttä, elämä itsestä pois päin tuo elämään merkityksellisyyttä.
Ymmärsin edelliset ajatukset näin: Minun ei tarvitse muovautua ympäristöni mukaan. Jos muut käyttävät päihteitä tai tuhoavat työilmapiiriä käyttäytymisellään, ei minun tarvitse mukautua toimimaan samalla tavalla. Sananlaskut kiteyttävät saman totuuden: “Huono seura hyvät tavat turmelee.” ja “Totuta nuorukainen tiensä suuntaan, niin hän ei siitä vanhanakaan poikkea.”
Sosiaalinen turvaverkosto
Tarvitsemme sosiaalista turvaverkostoa. Se koostuu läheisistä, sukulaisista, ystävistä ja tuttavista ja heitä on verkostossa noin 20 - 30 henkeä. Suurempi määrä aiheuttaa pinnallisuutta ihmissuhteissa, pienempi puolestaan yksinäisyyttä. Verkoston jäsenistä 60 % tuntee toisensa.
Hyvässä sosiaalisessa kanssakäymisessä osoitamme aitoa ystävyyttä, hyväksymme varauksetta toisemme, kuuntelemme ja arvostamme toisiamme, keskitymme hyviin puoliin, olemme rehellisiä ja puhumme vaikeistakin asioista, olemme valmiita antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi.
Vaatimukset, pelko sekä miehen ja naisen erilaisuus tuhoavat suhdetta. Koemme riittämättömyyttä elämän vaatimusten keskellä. Mies kaipaa eheyttä ja nainen voi täyttää tätä puutetta. Nainen taas kaipaa turvallisuutta liittyessään mieheen. Molemmat osapuolet pettyvät ja suuttuvat, jos eivät saa, mitä kaipaavat ja odottavat toiselta.
Pelkäämme olla “alasti” toisen edessä, pelkäämme tulevamme hylätyiksi. Hyväksytäänkö minua tällaisenaan?
Mies ja nainen ovat erilaisia. Erilaistumiseen vaikuttaa osaltaan opitut roolit. Lisäksi miehellä ja naisella on fyysisiä ja psykologisia eroja.
Mies on aloitteellinen turvallisuutta tuovalla tavalla, tarttuu asioihin, uskaltaa elää ja mennä rohkeasti maailmaan mukaan. Mies kaipaa naiselta rakentavaa palautetta. Naisella on taito luoda ja vahvistaa suhteita eli tällä tavalla elämää ylläpitävä rooli. Naisen kokeman perusturvallisuus vahvistaa hänen naiseuttaan.
Mies kulkee kohti naista olemalla turvallinen ja nainen puolestaan kutsuu miestä osallistumaan oman elämänsä lämmöstä. Tämä tulee parhaiten esille intiimissä kanssakäymisessä.
Turvallinen mies on jäsentynyt - hän on löytänyt paikkansa ja roolinsa. Hän hillitsee itsensä eikä ole impulssiensa mukaan ohjautuva. Hän on luja - hän ei ole heti valmis luovuttamaan.
Miehen aloitteellisuus ja kyky tuoda turvallisuutta voivat tuhoutua jo ennen aikuisuutta esim. alkoholistitaustaisessa kodissa. Miehestä on tällöin terä poissa ja hän voi edelleen jatkaa uhrien tekemistä.
Mukana olleena
Päivi
lauantai 30. tammikuuta 2010
Rakkaus ja oikeudenmukaisuus
Ajankohta: 27.1.2010
Kalervo Aromäken luentosarja jatkui Itäkeskuksen STOA:n kirjastossa 27.1.2010.
Kalervon luennolla sain viisauden kultajyväsiä. Merkitsen lihavoinnilla itselleni tärkeät ajatukset.
Ihmistä ei ole tarkoitettu reaktiiviseksi (eli pelkästään ympäristöön ja olosuhteisiin reagoivaksi olennoksi), vaan ihminen saa itse tehdä valintoja ja ohjata valinnoillaan elämänsä suuntaa. Mitkä periaatteet sitten ovat ohjaamassa valintojamme ja päämääräämme?
Kun ihmisellä on päämäärä, hän alkaa selkeästi kaikella fyysisellä ja psyykkisellä voimallaan kulkea kohti tavoitettaan. Päämäärään pyrkiminen väistämättä sulkee pois muita vaihtoehtoja, jotka eivät tue päämäärään hakeutumista. Päämäärätön kuljeskelu ja epävarmuus puolestaan rasittavat ja kuluttavat ihmistä psyykkisesti.
(Vertaan tätä maratoniin valmistautumiseen. Kun tiedän päämäärän, jaksan harjoitella viikosta viikkoon, tuulesta tuiskuun. Tai koko elämänkaarta ajatellen tällainen päämäärä voisi olla esim. ideologinen päämäärä tai elämänkatsomukseen liittyvä tapa elää elämänsä merkityksellisesti.)
Viisaus
Viisaus on ymmärtämistä, miten asiat ovat, käytännöllistä tietoa “miten maa makaa“, tilanneharkintaa. Viisautta opitaan ohjauksen ja harjoittelun kautta! Viisaus toivon mukaan kumuloituu edellisiltä sukupolvilta. “Viisas ei joudu niihin tilanteisiin, mistä älykäs selviytyy pois älykkyydellään.”
Rakkaus
Rakkaus on toiset huomioon ottava tapa elää. Rakkaus on sisäinen asenne, mielenlaatu, taipumus toimia. Se on taipumus ja voima tehdä elämää säilyttäviä valintoja. (Romanttinen ihastus on eri asia, se kestää noin 1,5 vuotta.)
Rakkauden periaatteita
1. Nöyryys: tunnistat omat mahdollisuutesi ja lahjasi tekemättä niistä kuitenkaan kilpailun välinettä. Tunnistat kuitenkin oman rajallisuutesi. Nöyristely on epätervettä. Silloin haet itsestä luopumisen kautta jotakin toiselta, luovut oman elämäsi arvokkuudesta.
2. Läheisyys: tunnistamme, että sisimmässämme olemme sosiaalisia, tarvitsemme yhteyttä. Uskallamme jakaa itseämme toisen kanssa ilman tarvetta hallita ja dominoida.
3. Haavoittuvuus: kun uskallamme elää itsestämme poispäin, kasvaa riski, että meidät torjutaan. Suljemmeko sydämemme toisilta, koska pelkäämme haavoittumista?
4. Kärsivällisyys on haluttomuutta luovuttaa kesken ennen tulosten saamista. Esimerkiksi lapset yleensä omaksuvat kotona opetetut arvot, vaikka nuoruusvaiheessa ei siltä näyttäisikään.
Ihmisen elämän tarkoitus on tuoda toivoa ja rohkeutta toisten ihmisten elämään! Voit jakaa toisten kanssa siitä hyvästä, mitä olet saanut. Myös kärsimyksestä voi näin tulla väline, jonka kautta voi opettaa toisille jotain.
Oikeudenmukaisuus
Rikas ja mielekäs elämä saavutetaan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden ohjaamana. Oikeudenmukaisuus ohjaa rakkautta ja rakkaus ohjaa oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuus yksinään voi olla liian kovaa ja rakkaus yksinään taas liian hempeätä. Yhdessä ne tukevat toisiaan.
Jokaisella on yhtäläinen oikeus hyvään elämään. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja siten jokaisella ihmisellä on jotain tuotavaa muille. Kaikki olemme Homo sapiens -ryhmän jäseniä.
Mukana olleena muistiin merkitsi
Päivi
Kalervo Aromäken luentosarja jatkui Itäkeskuksen STOA:n kirjastossa 27.1.2010.
Kalervon luennolla sain viisauden kultajyväsiä. Merkitsen lihavoinnilla itselleni tärkeät ajatukset.
Ihmistä ei ole tarkoitettu reaktiiviseksi (eli pelkästään ympäristöön ja olosuhteisiin reagoivaksi olennoksi), vaan ihminen saa itse tehdä valintoja ja ohjata valinnoillaan elämänsä suuntaa. Mitkä periaatteet sitten ovat ohjaamassa valintojamme ja päämääräämme?
Kun ihmisellä on päämäärä, hän alkaa selkeästi kaikella fyysisellä ja psyykkisellä voimallaan kulkea kohti tavoitettaan. Päämäärään pyrkiminen väistämättä sulkee pois muita vaihtoehtoja, jotka eivät tue päämäärään hakeutumista. Päämäärätön kuljeskelu ja epävarmuus puolestaan rasittavat ja kuluttavat ihmistä psyykkisesti.
(Vertaan tätä maratoniin valmistautumiseen. Kun tiedän päämäärän, jaksan harjoitella viikosta viikkoon, tuulesta tuiskuun. Tai koko elämänkaarta ajatellen tällainen päämäärä voisi olla esim. ideologinen päämäärä tai elämänkatsomukseen liittyvä tapa elää elämänsä merkityksellisesti.)
Viisaus
Viisaus on ymmärtämistä, miten asiat ovat, käytännöllistä tietoa “miten maa makaa“, tilanneharkintaa. Viisautta opitaan ohjauksen ja harjoittelun kautta! Viisaus toivon mukaan kumuloituu edellisiltä sukupolvilta. “Viisas ei joudu niihin tilanteisiin, mistä älykäs selviytyy pois älykkyydellään.”
Rakkaus
Rakkaus on toiset huomioon ottava tapa elää. Rakkaus on sisäinen asenne, mielenlaatu, taipumus toimia. Se on taipumus ja voima tehdä elämää säilyttäviä valintoja. (Romanttinen ihastus on eri asia, se kestää noin 1,5 vuotta.)
Rakkauden periaatteita
1. Nöyryys: tunnistat omat mahdollisuutesi ja lahjasi tekemättä niistä kuitenkaan kilpailun välinettä. Tunnistat kuitenkin oman rajallisuutesi. Nöyristely on epätervettä. Silloin haet itsestä luopumisen kautta jotakin toiselta, luovut oman elämäsi arvokkuudesta.
2. Läheisyys: tunnistamme, että sisimmässämme olemme sosiaalisia, tarvitsemme yhteyttä. Uskallamme jakaa itseämme toisen kanssa ilman tarvetta hallita ja dominoida.
3. Haavoittuvuus: kun uskallamme elää itsestämme poispäin, kasvaa riski, että meidät torjutaan. Suljemmeko sydämemme toisilta, koska pelkäämme haavoittumista?
4. Kärsivällisyys on haluttomuutta luovuttaa kesken ennen tulosten saamista. Esimerkiksi lapset yleensä omaksuvat kotona opetetut arvot, vaikka nuoruusvaiheessa ei siltä näyttäisikään.
Ihmisen elämän tarkoitus on tuoda toivoa ja rohkeutta toisten ihmisten elämään! Voit jakaa toisten kanssa siitä hyvästä, mitä olet saanut. Myös kärsimyksestä voi näin tulla väline, jonka kautta voi opettaa toisille jotain.
Oikeudenmukaisuus
Rikas ja mielekäs elämä saavutetaan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden ohjaamana. Oikeudenmukaisuus ohjaa rakkautta ja rakkaus ohjaa oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuus yksinään voi olla liian kovaa ja rakkaus yksinään taas liian hempeätä. Yhdessä ne tukevat toisiaan.
Jokaisella on yhtäläinen oikeus hyvään elämään. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja siten jokaisella ihmisellä on jotain tuotavaa muille. Kaikki olemme Homo sapiens -ryhmän jäseniä.
Mukana olleena muistiin merkitsi
Päivi
lauantai 23. tammikuuta 2010
Mikä minä olen?
Ajankohta: 20.1.2010
Ihminen kaipaa rakkautta ja sen jakamista. Ihmisen elämän sisältö ja laatu on suoraan verrannollinen ihmisen kykyyn tuntea yhteyttä. Vastaavasti ihmisen suurin kipu on olla ilman yhteyttä ihmisiin, koska ihmisten joukossa saamme palautetta.
Valinnat muokkaavat meitä, koska toiston kautta mallintuu käytös. Nuorena on edullisinta tehdä elämää ylläpitäviä valintoja koko elämää varten, vanhempana se on hankalampaa, kun pitää ensin oppia paljon pois. Oman mielihyvän hakemista varten ei pidä suunnata elämäänsä, koska esimerkiksi päihteet jättävät aivoihin pysyvät jäljet.
2. Jakamaton kokonaisuus
Ihmisen mieli, henki ja keho ovat yhteydessä toisiinsa ja toimivat yhdessä. Kun tahdot jotain, kaikki sinussa alkaa tukea tahtosi tavoitetta. Pyrit samaan suuntaan tahtosi, tunteidesi ja tekojesi tasolla, et ole jäsentymättömästi harhailemassa sinne tänne.
Hengellisyys ruokkii mieltämme ja sitä kautta kehoamme. Tarvitsemme elämän tarkoituksen kokemista. Tyydyttävä tarkoitus on itsestä poispäin eläminen, ei oman mielihyvän hakeminen.
Kun kunnioitat itseäsi, olet tietoinen elämäsi merkittävyydestä ja siitä hyvästä, johon haluat pyrkiä. Otat vastuun tekemisestäsi ja teet mielekkäitä valintoja.
Mikä motivoi elämää säilyttäviin periaatteisiin?
Ole tietoinen ajattelumallien vaikutuksesta. Jos ajattelet: “en ole riittävä, “olen huono ihminen“, “kukaan ei välitä minusta”, niin ajatusmalli vaikuttaa fysiologisiin toimintoihisi ja tunne-elämääsi. Lamaannut ja masennut, koska tunne-elämä vaikuttaa ajattelumallin suuntaisesti.
Kannattaa mieluummin ajatella, että elämä on kaunis ja että elämä on lahja. Mikään elämän tapahtuma ei määrittele tämän lahjan arvoa!
3. Ristiriitainen olento
Olemme menettäneet viattomuuden, levollisuuden ja psyykkisen eheyden. Siksi elämme taakoitetun ja tuskallisen elämän keskellä. Tuska on kohdattava, jotta emme jäisi sen vangiksi tai ohjaamaksi.
Meissä on pimeä ja valoisa puolemme eikä raja ole suinkaan itsellemme selvä. Luulemme motiivejamme oikeiksi, mutta todellisuudessa syyt käytökseemme nousevat jostain alitajunnasta, ennen koetusta.
Heprealaisessa ajattelussa “pelastus” tarkoittaa oman elämän takaisin saamista ja voimaa siihen. Pelastus on konkreettista vapautumista jostain häpeään sitovasta asiasta.
Voimmeko elää niin, että tuomme jotain toisille? Jeesus riskeerasi oman elämänsä, koska hänellä oli tieto tehtävästään selvänä.
Ihmiskuvia:
- Jumalan kuva
- Jakamaton kokonaisuus
- Ristiriitainen olento
1. Jumalan kuva tarkoittaa heijastumaa jostakin
Olemme täynnä mahdollisuuksia, toisaalta olemme rajallisia. Voimme oppia riittävästi asioita. Olosuhteet eivät voi meitä alistaa. Voimme tehdä valintoja eikä meidän tarvitse jäädä olosuhteiden uhriksi (esimerkiksi voimme oppia elämään sairauden kanssa). Ihmisen mieli, henki ja keho ovat yhteydessä toisiinsa ja toimivat yhdessä. Kun tahdot jotain, kaikki sinussa alkaa tukea tahtosi tavoitetta. Pyrit samaan suuntaan tahtosi, tunteidesi ja tekojesi tasolla, et ole jäsentymättömästi harhailemassa sinne tänne.
Olemme menettäneet viattomuuden, levollisuuden ja psyykkisen eheyden. Siksi elämme taakoitetun ja tuskallisen elämän keskellä. Tuska on kohdattava, jotta emme jäisi sen vangiksi tai ohjaamaksi.
Arvoja etsimässä
Ajankohta: 13.1.2010
Kalervo Aromäki, pastori ja terapeutti, aloitti kuuden kerran luentosarjan Itäkeskuksen kirjastossa 3.1.2010. Aiheena on “Arvoja etsimässä”.
Millaista ihmisen elämän pitäisi olla? (Taitaa olla helpompi ajatella, millaista sen ei ainakaan tulisi olla: masentuneisuutta, itsemurhia, väkivaltaa… )
Aristoteleen ja Platonin aikaan puhuttiin hyveistä, joista päähyveitä olivat harkinta, oikeidenmukaisuus, peräänantamattomuus, itsehillintä.
Moraalilla ymmärrettiin perinteisesti sitä, että moraali on objektiivinen, kaikkia sitova ja että se voidaan oppia tuntemaan. Voidaan sanoa, että joku on oikein tai on väärin. Nykyisin moraali ymmärretään subjektiiviseksi, yksilölliseksi, henkilökohtaiseksi käsitykseksi siitä, mikä on tärkeää. “Vain itsellesi ole uskollinen.”
Nietzsche vaikutti hyvin paljon länsimaiseen kulttuuriin. Hän esitti, että jos jumala on kuollut, niin myös moraali on kuollut. Moraali-käsitteen tilalle noin sata vuotta sitten syntyi käsite “arvo“, koska moraali, totuus ja hyve olivat kuolleet. Ainoaksi arvoksi tuli vallankäyttö (will to power”) ja vallankäyttäjä määrittelee muut arvot, asenteet ja tavoitteet. Tästä seuraa, että toiset ovat vallankäyttäjiä, toiset uhreja.
Kun moraali on kuollut, on ihmisen lunastettava itsensä, turvattava oma olemassaolonsa. Tästä seuraa, että olet vain väline, et sellaisenaan kunnioitettava ihminen. Myös rajallisuutesi hämärtyy, koska kiellät rajallisuutesi haavoittuvuutesi paljastumisen pelossa. Olet luuseri, ellet onnistu pärjäämään.
Nykyään
Modernissa elämässä ihmisen on hallittava elämänsä teknologian ja manipulaation keinoin. Jumala on taka-alalla. Ihmisen elämässä on ahdistusta, koska kovat vaatimukset ovat vastassa jo koulussa ja edelleen työelämässä ja ihmisen on yritettävä lunastaa itsensä kaiken aikaa. Yhteisöllisyys puuttuu ja elämä on muuttunut jäsentymättömäksi.
Jäsentynyt elämä
Jäsentynyt elämä koostuu Minästä, Sinästä, Elämästä ja työstä sekä Jumalasta. Näillä tekijöillä on tasapaino ja näillä tekijöillä on tietyt suhteet. Suhteita ohjaavat tietyt periaatteet ja lainalaisuudet. Tarvitsemme periaatteita, jotka korostavat elämän merkittävyyttä kaikessa kanssakäymisessä.
Nämä on mahdollista oppia tuntemaan. Periaatteet luovat rajat ja rajat tuovat turvallisuutta. Voit toimia rajojen sisällä vapaasti. Rajojen rikkominen särkee ja tuo kipua, häpeää ja syyllisyyttä.
Elämä on kaunis. Elämä on merkittävä.
Kuinka vapaa olen valitsemaan? Mitä ilman en voi olla, mikä sitoo minua, mistä en luovu? Vapauden ja rajojen löytäminen ei tapahdu ilman jännitteitä.
Näistä puhutaan jatkokerroilla.
Kalervo Aromäki, pastori ja terapeutti, aloitti kuuden kerran luentosarjan Itäkeskuksen kirjastossa 3.1.2010. Aiheena on “Arvoja etsimässä”.
Millaista ihmisen elämän pitäisi olla? (Taitaa olla helpompi ajatella, millaista sen ei ainakaan tulisi olla: masentuneisuutta, itsemurhia, väkivaltaa… )
Aristoteleen ja Platonin aikaan puhuttiin hyveistä, joista päähyveitä olivat harkinta, oikeidenmukaisuus, peräänantamattomuus, itsehillintä.
Moraalilla ymmärrettiin perinteisesti sitä, että moraali on objektiivinen, kaikkia sitova ja että se voidaan oppia tuntemaan. Voidaan sanoa, että joku on oikein tai on väärin. Nykyisin moraali ymmärretään subjektiiviseksi, yksilölliseksi, henkilökohtaiseksi käsitykseksi siitä, mikä on tärkeää. “Vain itsellesi ole uskollinen.”
Nietzsche vaikutti hyvin paljon länsimaiseen kulttuuriin. Hän esitti, että jos jumala on kuollut, niin myös moraali on kuollut. Moraali-käsitteen tilalle noin sata vuotta sitten syntyi käsite “arvo“, koska moraali, totuus ja hyve olivat kuolleet. Ainoaksi arvoksi tuli vallankäyttö (will to power”) ja vallankäyttäjä määrittelee muut arvot, asenteet ja tavoitteet. Tästä seuraa, että toiset ovat vallankäyttäjiä, toiset uhreja.
Kun moraali on kuollut, on ihmisen lunastettava itsensä, turvattava oma olemassaolonsa. Tästä seuraa, että olet vain väline, et sellaisenaan kunnioitettava ihminen. Myös rajallisuutesi hämärtyy, koska kiellät rajallisuutesi haavoittuvuutesi paljastumisen pelossa. Olet luuseri, ellet onnistu pärjäämään.
Nykyään
Modernissa elämässä ihmisen on hallittava elämänsä teknologian ja manipulaation keinoin. Jumala on taka-alalla. Ihmisen elämässä on ahdistusta, koska kovat vaatimukset ovat vastassa jo koulussa ja edelleen työelämässä ja ihmisen on yritettävä lunastaa itsensä kaiken aikaa. Yhteisöllisyys puuttuu ja elämä on muuttunut jäsentymättömäksi.
Jäsentynyt elämä
Jäsentynyt elämä koostuu Minästä, Sinästä, Elämästä ja työstä sekä Jumalasta. Näillä tekijöillä on tasapaino ja näillä tekijöillä on tietyt suhteet. Suhteita ohjaavat tietyt periaatteet ja lainalaisuudet. Tarvitsemme periaatteita, jotka korostavat elämän merkittävyyttä kaikessa kanssakäymisessä.
Nämä on mahdollista oppia tuntemaan. Periaatteet luovat rajat ja rajat tuovat turvallisuutta. Voit toimia rajojen sisällä vapaasti. Rajojen rikkominen särkee ja tuo kipua, häpeää ja syyllisyyttä.
Elämä on kaunis. Elämä on merkittävä.
Kuinka vapaa olen valitsemaan? Mitä ilman en voi olla, mikä sitoo minua, mistä en luovu? Vapauden ja rajojen löytäminen ei tapahdu ilman jännitteitä.
Näistä puhutaan jatkokerroilla.
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Elämän tarkoituksesta
Ajankohta: 2.12.2009
Minkälainen jälki jää elämästämme jäljelle, kun meitä ei enää ole?
Kalervo Aromäen tämän kertaisen luentosarjan viimeisessä osuudessa puhuttiin elämän tarkoituksesta.
Ihminen tarvitsee tarkoitusta elämälleen. Ilman tarkoitusta ihminen voi pahoin. Viktor Frankl, natsien keskitysleiristä selvinnyt kuuluisa psykiatri on kirjoittanut useita suomeksikin käännettyjä kirjoja tarkoituksen ja toivon merkityksestä. Etsimme onnea työstä, maineesta, mielihyvähakuisesta elämästä (aivot oppivat mielihyvän jatkuvaan tavoitteluun!), kuluttamisesta, viisauden ja ilon etsinnästä.
Tarkoitusta etsiessämme kysymme itseltämme:
Kuka olen ja miten olen tässä maailmassa mukana?
Onko yhteyttä johonkin suurempaan?
Kaikille mahdollista on valita elää itsestä poispäin, siten että elämämme toisi todellista merkitystä, että tapamme olla olemassa ja elää olisi elämää ylläpitävää. Itsen ympärille käpertymisen tilalle on tärkeää kyetä nousemaan itsen ulkopuolelle.
Vanhuksille tehtiin sosiaalinen tutkimus, jossa heiltä kysyttiin, mitä he tekisivät toisin, jos saisivat elää elämänsä uudelleen. Tuloksena oli:
1. Miettisin asioita uudestaan. Mitkä asiat ovat todella kaikkein tärkeimmät? Elämä on lyhyt eikä kaikkea voi eikä ehdi tehdä.
2. Riskeeraisin elämässä enemmän merkityksellisten asioiden puolesta epäonnistumisen uhallakin. Elämä voi mennä pikkuasioiden parissa puuhasteluun ellei uskalla miettiä asioiden tärkeysjärjestystä ja ottaa riskejä tärkeiden asioiden puolesta.
3. Tekisin asioita, jotka jäävät elämään, vaikka olisin itse jo poissa. Elämäni on kuin kaiverrusväline, jolla kaiverran jälkiä toistenkin elämään. Kaiverranko pelkoa vai rakkautta läheisteni elämään?
Tarinamme on kesken. Kuinka sen kirjoitamme? Elämämme tarina vaikuttaa monen muunkin elämään.
Seuraava Kalervo Aromäen luentosarja Arvoja etsimässä alkaa Helsingissä 13.1.2010 Itäkeskuksen STOAssa.
Muistiin merkitsi
Päivi
Minkälainen jälki jää elämästämme jäljelle, kun meitä ei enää ole?
Kalervo Aromäen tämän kertaisen luentosarjan viimeisessä osuudessa puhuttiin elämän tarkoituksesta.
Ihminen tarvitsee tarkoitusta elämälleen. Ilman tarkoitusta ihminen voi pahoin. Viktor Frankl, natsien keskitysleiristä selvinnyt kuuluisa psykiatri on kirjoittanut useita suomeksikin käännettyjä kirjoja tarkoituksen ja toivon merkityksestä. Etsimme onnea työstä, maineesta, mielihyvähakuisesta elämästä (aivot oppivat mielihyvän jatkuvaan tavoitteluun!), kuluttamisesta, viisauden ja ilon etsinnästä.
Tarkoitusta etsiessämme kysymme itseltämme:
Kuka olen ja miten olen tässä maailmassa mukana?
Onko yhteyttä johonkin suurempaan?
Kaikille mahdollista on valita elää itsestä poispäin, siten että elämämme toisi todellista merkitystä, että tapamme olla olemassa ja elää olisi elämää ylläpitävää. Itsen ympärille käpertymisen tilalle on tärkeää kyetä nousemaan itsen ulkopuolelle.
Vanhuksille tehtiin sosiaalinen tutkimus, jossa heiltä kysyttiin, mitä he tekisivät toisin, jos saisivat elää elämänsä uudelleen. Tuloksena oli:
1. Miettisin asioita uudestaan. Mitkä asiat ovat todella kaikkein tärkeimmät? Elämä on lyhyt eikä kaikkea voi eikä ehdi tehdä.
2. Riskeeraisin elämässä enemmän merkityksellisten asioiden puolesta epäonnistumisen uhallakin. Elämä voi mennä pikkuasioiden parissa puuhasteluun ellei uskalla miettiä asioiden tärkeysjärjestystä ja ottaa riskejä tärkeiden asioiden puolesta.
3. Tekisin asioita, jotka jäävät elämään, vaikka olisin itse jo poissa. Elämäni on kuin kaiverrusväline, jolla kaiverran jälkiä toistenkin elämään. Kaiverranko pelkoa vai rakkautta läheisteni elämään?
Tarinamme on kesken. Kuinka sen kirjoitamme? Elämämme tarina vaikuttaa monen muunkin elämään.
Seuraava Kalervo Aromäen luentosarja Arvoja etsimässä alkaa Helsingissä 13.1.2010 Itäkeskuksen STOAssa.
Muistiin merkitsi
Päivi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)