sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Elämän tarkoituksesta

Ajankohta: 2.12.2009


Minkälainen jälki jää elämästämme jäljelle, kun meitä ei enää ole?

Kalervo Aromäen tämän kertaisen luentosarjan viimeisessä osuudessa puhuttiin elämän tarkoituksesta.

Ihminen tarvitsee tarkoitusta elämälleen. Ilman tarkoitusta ihminen voi pahoin. Viktor Frankl, natsien keskitysleiristä selvinnyt kuuluisa psykiatri on kirjoittanut useita suomeksikin käännettyjä kirjoja tarkoituksen ja toivon merkityksestä. Etsimme onnea työstä, maineesta, mielihyvähakuisesta elämästä (aivot oppivat mielihyvän jatkuvaan tavoitteluun!), kuluttamisesta, viisauden ja ilon etsinnästä.

Tarkoitusta etsiessämme kysymme itseltämme:
Kuka olen ja miten olen tässä maailmassa mukana?
Onko yhteyttä johonkin suurempaan?

Kaikille mahdollista on valita elää itsestä poispäin, siten että elämämme toisi todellista merkitystä, että tapamme olla olemassa ja elää olisi elämää ylläpitävää. Itsen ympärille käpertymisen tilalle on tärkeää kyetä nousemaan itsen ulkopuolelle.

Vanhuksille tehtiin sosiaalinen tutkimus, jossa heiltä kysyttiin, mitä he tekisivät toisin, jos saisivat elää elämänsä uudelleen. Tuloksena oli:

1. Miettisin asioita uudestaan. Mitkä asiat ovat todella kaikkein tärkeimmät? Elämä on lyhyt eikä kaikkea voi eikä ehdi tehdä.

2. Riskeeraisin elämässä enemmän merkityksellisten asioiden puolesta epäonnistumisen uhallakin. Elämä voi mennä pikkuasioiden parissa puuhasteluun ellei uskalla miettiä asioiden tärkeysjärjestystä ja ottaa riskejä tärkeiden asioiden puolesta.

3. Tekisin asioita, jotka jäävät elämään, vaikka olisin itse jo poissa. Elämäni on kuin kaiverrusväline, jolla kaiverran jälkiä toistenkin elämään. Kaiverranko pelkoa vai rakkautta läheisteni elämään?

Tarinamme on kesken. Kuinka sen kirjoitamme? Elämämme tarina vaikuttaa monen muunkin elämään.

Seuraava Kalervo Aromäen luentosarja Arvoja etsimässä alkaa Helsingissä 13.1.2010 Itäkeskuksen STOAssa.

Muistiin merkitsi
Päivi

tiistai 1. joulukuuta 2009

Elämä - vain askeleen mittainen

Ajankohta: 25.11.2009

Kalervo Aromäki puhui tällä kerralla ahdistuksen ja masennuksen syistä ja merkityksestä.

 Ihmisen elämän tasapainoon kuuluvat riittävä terveys, riittävä toimeentulo ja luontevat sosiaaliset suhteet. Jos näiden muodostama tasapaino joltain osalta rikkoontuu, ihminen kokee uhkaa. Elämää koskettava uhka aiheuttaa ahdistusta ja kärsimystä. Se jatkuu niin kauan kuin uhka väistyy ja se lakkaa, kun uhka poistuu tai kun ihminen suostuu muutokseen.

 Ihmisen voimavarat alkavat käynnistyä, jotta uusi tasapaino pääsisi muotoutumaan. Masennus on voimavara! Masennus hiljentää meidät sen eteen, mitä meille nyt on tapahtumassa ja auttaa siten uuden löytämisessä.

 Masennuksen syntyyn vaikuttavat monet tekijät: biologiset (kilpirauhanen), kasvatukselliset (vähättely), ympäristölliset (myrkyt), elämäntapa (levon puute), riippuvuudet ( apeus huumaavan aineen vaikutuksen mentyä ohi) sekä muutokset ja menetykset.

 Menetykset muistuttavat meitä elämän häilyvyydestä ja saavat sydämemme kaipaamaan jotakin menettämäämme. Masennus ei itsessään ole ongelma vaan se kiinnittää huomiomme merkittävään asiaan elämässämme. Se on parantava tunne, jos suostumme pysähtymään riittävän pitkäksi aikaa elämämme tilanteen eteen. “Suru on joko surtava nyt tai se tulee joka tapauksessa vastaan myöhemmin.”

 Vaihtoehtona on paeta tai selitellä tai muuten pyrkiä manipuloimaan vaikeaa tilannetta.

 Surutyö kestää 1-1,5 vuotta. Menetykseen kuuluu alussa voimattomuus, uuden pelko, arvottomuuden tunteet, syyllisyys ja viha. Menetyksen sisäistämisen vaiheessa alamme kääntymään muutosta kohti.

 Kun olet masentunut, nämä neuvot voivat auttaa:
  • Liiku, se auttaa parempaan uneen ja mielentilaan
  • Kuuntele klassista musiikkia
  • Keskustele ystäviesi ja perheesi kanssa tilanteestasi
  • Rentoutumisharjoitukset ja syvähengitys auttavat jännityksestä pingottunutta kehoasi lepoon
  • Nuku 7 - 8 h yössä, liika uni ei ole hyväksi
  • Vältä alkoholia
  • Syö monipuolisesti