tiistai 17. marraskuuta 2009

Vihasta rakkauteen - suostumisesta elämään kipeimpienkin muistojen kanssa

Ajankohta 11.11.2009


Kalervo Aromäen tämän illan aiheena oli anteeksiantaminen - miksi ja miten kannattaisi opetella antamaan anteeksi

Uskottomuus ihmissuhteessa, luottamuksen menetys ja koettu väkivalta loukkaavat eniten. Kipu syvenee yhä enemmän, kun pyörittelemme mielessämme loukkausta ja etsimme syyllistä. Loukkaaminen saa loukatun kokemaan itsensä syylliseksi, arvottomaksi, avuttomaksi ja pelokkaaksi. Suuttumus on elämää suojeleva tunne, joka antaa voimia kohdata tilanne ja selvittää se. Suuttumus voi myös muuttua vihaksi, joka kohdistuu itseemme tai toisiin tai kenties masennumme tai käyttäydymme itsetuhoisesti.

Anteeksiantaminen on myönteistä suhtautumistapaa koettuun vääryyteen, se on sitä, että opettelemme elämään uudestaan, tällä kertaa ilman vihaa tai itsesääliä! Emme tarvitse enää paeta, kieltää tai yrittää tukahduttaa muistoja. Voimme kertoa tarinaamme painottamatta enää uhrina olemista tai tarvitsematta tahrata enää loukkaajamme mainetta. Vihamme ei enää omista meitä vaan voimme omistaa elämämme taas itse. Mennyt vääryys ei pääse ohjaamaan nykyisyyttämme eikä tulevaisuuttamme.

Anteeksiantaminen ei ole sama kuin unohtaminen.

Miten annan anteeksi?

- tunnistan ja tunnustan tilanteen
- kerron tai kirjoitan tilanteeni  > muistanko oikein? liioittelenko, vähättelenkö?
- otan vastuun siitä, miten toimin kokemuksen jälkeen. Kokemus ei ole elämäni koko sisältö, joten se pitää sijoittaa oikein elämäni kokonaisuuteen.
- annan anteeksi. Näin saan mahdollisuuden löytää uuden identiteetin, joka puolestaan muodostuu siitä palautteesta, jonka saan ympäristöstäni.
- ymmärrän, että elämäni on lahja. Lahjaa ja lahjan arvoa ei mikään voi minulta riistää. Elämäni on kaunis, koska sillä on arvo ja asema, jota elämääni itse tuomani tai toisten aiheuttama rumuus ei voi hävittää.
- suostun elämään uudesta identiteetistäsi käsin

Anteeksiantamisen prosessi

1. Tunnistan vihani ja kipuni
Millaiset selviytymiskeinot olen ottanut käyttööni? Miten olen suojellut itseäni? Hyväksyn vihani; sille on perusta. Käsittelen loukkausta ja hyväksyn loukkauksen syvätkin vaikutukset elämääni ja sen mahdollisuuksiin.
- tajuan, että elämä ei ole oikeudenmukaista ja reilua

2. Päätän antaa anteeksi
Tarvitsen sydämen ja mielen muutosta, koska tajuan, etteivät vanhat selviytymismallit enää toimi. Haluan miettiä anteeksiantamusta vaihtoehtona. Sitoudun anteeksiantoon.

3. Annan anteeksi
Mietin asioita uudesta näkökulmasta.
Kykenen tuntemaan myötätuntoa loukkaajaa kohtaan-
Sisäistän kipuni. Kipuni muuttuu arveksi, joten se ei enää avoin haava, joka vaatisi huomiotani joka hetki. Joudun antamaan moraalisen lahjan loukkaajalle. Se tarkoittaa sitä, että anteeksiantamus on aina enemmän kuin koettu loukkaus. En saa anteeksiantaessani hyvitystä kokemalleni vääryydelle.

4. Elän anteeksiantamuksessa
En ole maailman ainoa anteeksiantanut ihminen, muutkin ovat oppineet elämään tuskansa kanssa.
Tarvitsen itsekin anteeksiantoa, koska loukkaan itsekin muita tahattomasti ja tahallisesti.
Haluni vahingoittaa loukkaajaa vähentyy ja haluni tehdä hyvää loukkaajalle lisääntyy.
Suostun elämään elämän epäoikeudenmukaisuudessa.

Loukkaaja voi mahdollisesti antaa “pienen lahjan” antamaani suurta “moraalista lahjaa” vastaan, jos hän kykenee tunnistamaan, miten loukkaus on minuun ja elämääni vaikuttanut. Jos hän ei tähän kykene, ei loukattu voi kutsua loukkaajaa omaan elämäänsä kovin läheisesti takaisin, koska muuten sama tilanne jatkuu aina edelleen.


Oivalluksen saaneena Päivi

Jaksaminen on elämisen taito

Ajankohta: 4.11.2009


Kalervo Aromäki luennoi asenteiden, suhteiden ja tunteiden merkityksestä jaksamisessa

Terveyttä ja mielenterveyttä määritellään monellakin kriteereillä. Terve pystyy luontevaan sosiaaliseen käyttäytymiseen, pystyy kohtaamaan muitakin kuin sydänystäviä, hän ei alista eikä itsekään alistu, hän tietää rajat toiselle ja itselle. Terveellä on riittävä tieto-taito ja riittävä elämänhallinta. En voi vaikuttaa aina siihen, mitä tapahtuu, mutta voin vaikuttaa siihen, miten suhtaudun tapahtuneeseen, vaikkapa sairastumiseeni.

Mitä taitoja tarvitsen elämiseen? Tarvitsen itseni ilmaisutaitoja ja toisen kuuntelemisen taitoja, tarvitsen ongelmien ratkaisun ja päätösten teon taitoja, tarvitsen fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin ylläpitoa ja tarvitsen kasvamista ja tarkoitusta elämälle. Tarkoituksen puuttuminen aiheuttaa sisäisiä paineita niin että jopa 70 prosenttia neurooseista nousee mielekkyyden puutteesta.

Eheä ihminen ei ole samaa kuin virheetön ihminen, mutta eheän ihmisen keho, mieli ja henki kulkevat samaan suuntaan eli hänen voimavaransa, motiivinsa ja tavoitteensa ovat samansuuntaisia. Kuvittele, mitä todella merkitsee, että kaikki elämäsi energia saisi suuntautua samaan tiettyyn tavoitteeseesi, eikä esimerkiksi pullon henki tai pelikoneen jännitys murentaisi säännöllisin väliajoin hyviä päätöksiäsi ja tekisi reikää kukkaroosi vastoin parempaa tahtoasi. Ristiriitaiset halut eivät riepoisi sinua eri suuntiin.

Ensin harkitsen jotain asiaa, sitten tahdon sitä, tunteeni niiden synnyttäminen hormonitoimintoineen käynnistyvät avukseni tahdon saavuttamiseen ja sitten toimin ehyesti samaan suuntaan ehyellä voimalla. Tunteet voivat kyllä hajottaakin ehyttä pyrkimystä, vaikkapa kun reaktiivisesti toimiessani toimintani perustuu menneisyyden kokemuksen aiheuttamaan tunteeseen, vaikkapa humalaisen isän synnyttämään pelkoon, ei käsillä olevaan tilanteeseen.

Jaksamiseen vaikuttaa perimä (30 - 40 %), elämäntapa (onko kuluttava?) sekä hengellisyys. Huomaa, että hengellinen voi olla olematta uskonnollinen. Uskonnollisuus on rituaaleja ja uskomuksia, hengellisyys on perusturvallisuuden etsintää. Hengellisyyteen kuuluu tarkoitus, arvot, itsen ja olosuhteiden tuolle puolen nouseminen, yhteyden kokeminen ja kasvaminen.

Hengelliset asenteet kuten usko, toivo, rakkaus, valinta, epäitsekkyys, lepo, elämäntapa ja Jumala auttavat jaksamisessa.

Kuuntelemassa oli Päivi

maanantai 2. marraskuuta 2009

Arjen keskellä - Juoksusta härkien kanssa tulematta tallatuksi




Ajankohta: 27.10.2009



Kalervo Aromäen luentosarja jatkui valintojen merkityksestä elämäni juoksussa monenlaisten haasteiden seassa.

Omilla valinnoillani on valtava merkitys elämäni tarinassa. Menneisyyden ei tarvitse määrätä suuntaani. Hyvä elämä on koossa olevaa, jäsentynyttä elämää. Jos en ensin hallitse omaa elämääni, niin ulkoisen elämän haasteet ja hallinta eivät ole mahdollisia. Suostunko elämään oman elämäni todellisuudessa, joka voi olla hyvinkin kipeä? Vaikkapa päihderiippuvuus on keino paeta todellisuutta. Elämän muuttaminen on mahdotonta, jos en ensin suostu näkemään todellisuuttani.

Oman elämän hallintaan liittyy

  •   Sosiaalinen luontevuus
  •   Kyky kohdata turhautumia
  •   Lannistumattomuus
  •   Luottamus omiin mahdollisuuksiin
  •   Luotettavuus
  •   Aloitteellisuus
  •   Voima siirtää mielihyvää

Kulttuurimme tukee enemmän uhriajattelua (= uhriksi tulemisen ja uhrina olemisen) kuin integriteettiä (= sydämellinen suoraselkäisyys), johon kuuluu mm. vahva tunne elämän tarkoituksesta ja hallinnasta, myönteinen suhtautuminen annettuihin olosuhteisiin, toisiin ihmisiin sekä itseen, toisten auttaminen ja vapaaehtoistyö. Suoraselkäisyyteen kuuluu myös se, että hengellisyys/periaatteellisuus on tärkeämpi arvo kuin kuluttaminen ja aineellinen hyvinvointi, selittely ja puolustelu ei ole aina päällimmäisenä käytösmallina.  Uhrina voi kuka hyvänsä väliaikaisesti olla, mutta uhriksi jääminen on otettu raskas ja vaikea rooli,  joka sitoo elämättömyyteen ja arvottomuuteen.

Voimaantuminen

  • Tunnista oma todellisuutesi (vaikein osa)
  • Kysy itseltäsi: Haluanko oikeasti muutosta?
  • Pyydä apua
  • Selvitä ne asiat, jotka sitovat voimattomuuteen ja uhrina olemiseen ja sitä kautta monenlaiseen inhimilliseen ahdistukseen, kuten häpeään ja syyllisyyteen
  • Löydä rakentava ja rakastava yhteisö
  •  Muunna kokemus pääomaksi (esim. vertaistukiryhmissä toteutuu tällainen)
  • Uskalla ylittää itsesi, uskalla elää itsestäsi ulospäin. Investoi sellaiseen, joka ylläpitää ja säilyttää elämää. Tämä antaa syvää merkitystä elämääsi.

Itsestä ulospäin eläminen tarkoittaa sitä, että tuot elämäsi kautta jotain, mikä rakentaa muiden elämää. Ovet avautuvat, kun alat miettiä, mitä voisit toisten hyväksi tehdä. Samalla itsekin saat.

Mukana olleena
Päivi